Kuolema yllättää, eilen se yllätti Kari Tapion. Ihminen joka parani vanhetessaan. Iskelmästähän en erityisemmin pidä mutta tämä henkilö osui ja upposi minuunkin.

 

Iltalehti haastatteli Kari Tapiota viimeisen kerran huhtikuussa.

- Haluan laulaa hautaan asti. Minähän tunnen itseni nuoreksi! En ajattele kuolemaa, mies sanoi. Tämän hän teki ja nukahti ikuiseen uneen taksissa itsenäisyyspäivän juhlilta tullessaan.

Nämä laulun sanat upposivat suomalaisten sydämmiin ja siellä ne aina pysyvät

Voi jospa tietäisivät maailmalla,

Nyt mitä voikaan olla taivaan alla,

On täällä kansa, jonka kyyneleistä aikaan saisi aika monta valtamerta

On täällä monta yksinäistä, mutta

Niin paljon kiellettyä rakkautta,

Nyt etten siitä riitä kertojaksi taulut eikä ikävöivät lemmenlaulut,

On täällä elämä raskasta työtä

Ja siinä harvemin on onni myötä,

Sen tietää vain, yksin suomalainen

**

Kertosäe:

On pohjantähden alla

Tää koti mulla mainen,

Mä elämästä laulan,

Sillä oonhan suomalainen

Mä rakkaudesta laulan,

On siinä mies ja nainen

Pohjantähden alla,

Elää suomalainen

**

On tässä maassa itsepäinen kansa,

Ystävät jos pitää toisistansa,

Ei siinä erottaa muu, silloin voi kuin yksin kuolema ja virkavalta vain,

Me käymme vastamäkeen sielu surren,

Mutt' sitä nousemme hammasta purren,

Me mutkan jälkeen käymme mutkaan nähdäksemme,

ettei kannattanutkaan

On täällä elämä raskasta työtä,

Ja siinä harvemmin on onni myötä,

Sen tietää vain, yksin suomalainen.

Sydämmellä muistaen.

- Heini